Ostoslistalla rakennushistoriaselvitys – vinkkejä tilaajalle
Onko kiinteistösi historia vielä hämärän peitossa tai tulevaisuus vailla suuntaa? Ota yhteyttä, niin katsotaan kuinka voimme auttaa.
Kasvavat kaupungin ovat pitkään ovat pitkään levittäytyneet laajemmalle, mutta kuntarajat alkavat vähitellen kiristää eikä ihmisten matka-aikojakaan voida venyttää loputtomiin. Siksi keskustoilla ja muilla houkuttelevilla, valmiiksi rakennetuilla alueilla on jatkuva paine uudistua ja tiivistyä. Samaan aikaan olemassa oleva rakennuskanta ikääntyy ja käyttäjien tarpeet muuttuvat. Yhä useammalle kiinteistölle etsitään uutta tarkoitusta, ja vanhaakin halutaan vaalia. Viimeistään korjausaikeissaan moni arvorakennuksen omistaja törmää termiin rakennushistoriaselvitys, eli tuttavallisemmin ja kryptisemmin lyhennettynä RHS. Seuraavassa ynnätään tiiviisti mikä se on, miksi sellainen kannattaa teettää ja kenellä, sekä nostetaan esiin seikkoja, joita erityisesti tilaajan kannattaa huomioida.
Mitä missä milloin?
Rakennushistoriallisen selvityksen laatiminen nousee useimmiten ajankohtaiseksi, kun asemakaavaan halutaan muutosta. Silloin selvitys toimii työkaluna kaavoitus- ja museoviranomaisille suojelukysymyksiä pohdittaessa. Joskus rakennushistoriaselvitys on ainoa, mitä jälkipolville jää puretusta talosta muistoksi. Raportista on kuitenkin apua myös kiinteistön ylläpidossa ja korjaushankkeiden suunnittelijoille. Se tarjoaa paitsi kattavan kokonaiskuvan kohteesta, myös lähtötietoja vaikkapa haitta-aine- tai kuntotutkimusten valmisteluun sekä rakenneavausten oikeaan kohdentamiseen. Parhaan hyödyn saamiseksi rakennushistoriaselvitys kannattaakin tilata ajoissa, eikä vasta sitten, kun kaupungin toimijat sitä vaativat.
Selvityksessä kerrotaan rakennuksen syntyvaiheista ja vaikutteista, kuvaillaan talon alkuperäinen ilme ja käyttö sekä kerrataan kaikki rakenteelliset, tilalliset ja toiminnalliset muutokset. Nykytila ja säilyneisyys dokumentoidaan seikkaperäisesti kirjallisesti, kaavioin ja valokuvin. Tärkeää on myös asettaa rakennus kontekstiinsa: tarkastella sen fyysisen ympäristön kehitystä, huomioida valmistumisajankohdan aatteelliset ja yhteiskunnalliset ilmiöt sekä eritellä rakennusta osana suunnittelijansa tuotantoa, tyylisuuntauksiin ja aikalaisiin verraten. Näin löydetään talon arkkitehtoniset, kulttuuriset ja historialliset arvot. Selvityksen laajuus ja tarkempi sisältö määritellään aina tapauskohtaisesti. Lopputuloksena on runsaasti kuvitettu ja loogisesti luvuiksi jäsennelty pitkänpuoleinen raportti.
Kuka hoitaa?
Rakennushistoriaselvityksen tekijäksi soveltuu mainiosti arkkitehti, joka on perehtynyt opinnoissaan arkkitehtuurin historiaan ja tehnyt töitä korjausrakentamisen parissa. Kaikista suunnittelutoimistoista ei tarvittavaa osaamista löydy, koska tehtävä edellyttää tutkijantaitoja ja -luonnetta. Ja jotta lopputulos ei jäisi pöydälle pölyttymään, tarvitaan raportin laatijalta terävää kynää sekä silmää selkeälle, informatiiviselle ja visuaalisesti miellyttävälle taitolle.
Vaikka homma toki luonnistuu yhdeltäkin, hoituu se kätevimmin parityönä, joka mahdollistaa myös hedelmällisen ajatustenvaihdon. Vanhan rakennuksen alkuperäisen ilmeen ja muutosvaiheiden setvimiseen näet liittyy väistämättä myös punnittua tulkintaa ja kokemukseen perustuvaa näkemystä. Tehtävänannosta riippuen saattaa työryhmään kuulua lisäksi muitakin asiantuntijoita, kuten väritutkimuksia suorittava konservaattori.
5 vinkkiä selvityksen teettäjälle:
1. Varmista ajantasaiset lähtötiedot.
Selvityksen tilaajalta tarvitaan lähtötiedoiksi mahdollisimman ajantasaiset piirustukset, eli julkisivut, leikkaukset ja kaikkien kerrosten pohjat. Piirustusten tulisi olla helposti muokattavassa sähköisessä muodossa, kuten dwg-tiedostoina tai suunnittelua varten teetettynä inventointimallina. Ajantasapiirustuksia käytetään paitsi tutkimuksen välineenä, myös osana valmista raporttia. Ne ovat itsessään dokumentti rakennuksen senhetkisestä hahmosta, ja usein niihin lisätään erilaisia merkintöjä kertomaan tilojen tai rakennusosien iästä, muutoksista ja säilyneisyydestä. Koska raportti on yleensä A4-kokoon taitettu kirjanen, jää piirustusten mittakaava varsin pieneksi. Luettavuuden helpottamiseksi niitä voidaankin joutua myös hieman siistimään.
2. Kurkkaa myös kirjahyllyyn.
Mahdolliset aiemmat selvitykset, kuntokartoitukset ja PTS-raportit kannattaa myös kaivaa esiin, samoin omistajatahoon tai merkittävään käyttäjäyritykseen liittyvät historiikit. Esimerkiksi maininta avajaisista tai valokuva vuosijuhlista voi olla harvinainen ja arvokas dokumentti sisätilojen alkuperäisistä väreistä ja materiaaleista. Vaikka suurin osa lähdeaineistosta tongitaankin julkisten arkistojen ja kirjastojen tomusta, tarjoaa talon tai yhteisön yksityinen arkisto hyödyllisen silmäyksen pintaa syvemmälle.
3. Ovet auki.
Tärkein lähde on tietenkin itse rakennus, johon on sen laajuudesta riippuen tarpeen järjestää ainakin muutama kohdekierros. Ensimmäinen tutustumiskäynti on syytä tehdä jo silloin, kun selvityshankkeen hinnasta ja aikataulusta vasta neuvotellaan. Näin tarjoajalle muodostuu käsitys kohteen koosta, säilyneisyydestä ja muista ominaisuuksista, jotka vaikuttavat rakennushistoriaselvityksen työmäärään. Myös varsinaiset kohdekierrokset olisi parasta suorittaa melko varhaisessa vaiheessa, niin että rakennuksesta syntyy hyvä yleiskuva tutkimustyön pohjaksi. Paikan päällä kerättyihin muistiinpanoihin peilataan sitten kirjallisuudesta, vanhoista valokuvista ja piirustuksista sekä muista arkistolähteistä saatuja tietoja.
4. Tiedota käyttäjiä.
Kiinteistön osakkaille ja vuokralaisille kannattaa tiedottaa kohdekierroksista hyvissä ajoin, jotta vierailut saadaan sovittua kaikkiin huoneistoihin ja aikataulutettua tehokkaasti. Samalla on yleensä myös syytä selittää lyhyesti, mistä selvityksessä on oikeasti kyse. Tilojen käyttäjät nimittäin luulevat usein, että tekeillä on kuntotutkimus tai jonkinlainen tupatarkastus. Avoin, selkeä ja oikea-aikainen viestintä kohdekäynneistä hälventää ennakkoluuloja ja helpottaa siten selvitystyötä. Moni toimija saattaa arkailla ulkopuolisten urkkijoiden visiittiä ja yllättyy iloisesti, kun arkkitehti sitten käykin vain pikaisesti kääntymässä, tuijottelee kattoon, kääntelee piirustusnippuaan ja ottaa lopulta kymmenen lähikuvaa komeron ovenkahvoista.
Rakennuksen nykyasua inventoitaessa kaikki tilat olisi lähtökohtaisesti käytävä läpi, mutta aina se ei esimerkiksi vuokralaisen harjoittaman toiminnan erityispiirteiden takia ole mahdollista. Pankkiholvit ja palvelinhuoneet voikin suosiolla jättää väliin tai todeta tilanteen kynnykseltä kurkistaen. Käyttäjän kannalta kriittisistä mutta luonteeltaan teknisistä taustatiloista onneksi harvemmin löytyykään mitään järin sykähdyttäviä yksityiskohtia tai kiinnostavia ajallisia kerrostumia.
5. Varaudu valokuviin – tutkija räpsii kuin turisti!
Kohteen perusteellinen ja systemaattinen valokuvaaminen on olennainen osa nykytilanteen dokumentointia ja koko tutkimustyötä. Suurin osa kierroksilla napatuista kuvista palveleekin vain ja ainoastaan muistin tukena selvityksen tekijöille. Ihmiset ja liiketoimintaan liittyvät tai muuten arkaluontoiset asiat pyritään aina rajaamaan ulkopuolelle, ja lopulliseen raporttiin päätyvät otokset valikoidaan hyvällä maulla ja hienotunteisuudella. Tietyissä tapauksissa voidaan myös esittää ja hyväksyttää osia keskeneräisestä raporttiluonnoksesta, mutta tällainen menettely aiheuttaa yleensä lisätyötä, johon sovitussa tuntiarviossa ei ole välttämättä varauduttu. Varhainen ja läpinäkyvä tiedotus onkin tärkeää myös myöhemmän sensuurin välttämiseksi.
Entä sitten?
Rakennushistoriaselvitystä hankkivan tarvitsee siis huolehtia lähinnä näistä seikoista: tarkistaa lähtötietojen saatavuus ja tarvittaessa saattaa ne ajan tasalle, varata selvitystyölle riittävästi aikaa ja tilata se ajoissa, valita pätevä tekijä ja viestiä hankkeesta avoimesti. Kun tilojen haltijoilla on oikea ymmärrys työn päämäärästä, ovetkin aukeavat auliimmin. On hyvä muistaa, että rakennushistoriallinen selvitys on sikäli tieteellinen tutkimus, että sen tulee olla puolueeton ja mahdollisimman objektiivinen kuvaus kohteesta ja sen menneisyydestä. Vaikka rakennuksen ilmeiset arvot nostetaan esiin, ei raportissa oteta kantaa tulevaisuuden suhteen. Se tehdään vasta myöhemmin, yhteistyönä, rakennushistoriaselvitykseen ja muuhun asiantuntijatietoon pohjaten.
Lisätietoja:
Eeva Lahti, Arkkitehti, JLL Finland
eeva.lahti@eu.jll.com
